Ehdolle aluevaaleihin

Pohdin ehdolle asettumista poikkeuksellisen pitkään ja aivan yhtä pitkään olin sitä mieltä, ettei minulla ole riittävästi sanottavaa ja osaamista sote-alan kysymyksissä – enhän itse toimi alalla ja kosketukseni hoitoalaan rajoittuu lähinnä muutamaan käyntiin sairaanhoitaja-äitini työpaikalla. Olinpa muutaman päivän myös sairaala-apulaisena, kun työvoimasta oli puutetta – vailla kunnollista koulutusta ja tehtäviin perehdyttämistä.

Työskentelin sote-uudistuksen valmistelun aikaan sosiaali- ja terveysministeriössä ja näin uudistuksen silloiset haasteet lähes aitiopaikalta. Koinkin pitkään, etten halua palata tähän kokonaisuuteen enää, monestakaan syystä. Nyt kuitenkin, mitä enemmän asiaa mietin, sitä vahvemmin koin etten voi jättää näitä vaaleja väliin. Vaikka en itse sote-alan ammattilainen olekaan, enkä siksi voi puhua asiasta omakohtaisesti, koen että minulla paljonkin sanottavaa siihen, mihin suuntaan palveluita tulee viedä. Tuttava- ja perhepiirini kautta olen myös päässyt seuraamaan hoitajien kuluttavaa arkea läheltä sekä sitä, miltä tilanne näyttää palveluiden käyttäjien suuntaan.

Näin alkuvaiheessa valtuustojen työ tulee painottumaan rakenteiden muodostamiseen ja hallintoon – viisaan ystäväni sanoin tämä on juuri sitä työtä, missä minun kaltaisiani yleispoliitikkoja tarvitaan. Tarvitsemme aluevaltuustoihin viisaita ja empaattisia päättäjiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä sen puolesta, että palvelut paranevat ja hoitoa ja apua saa silloin, kun sitä kaikkein kipeimmin tarvitsee.

Näissä vaaleissa minulla on kolme teemaa – kolme epäkohtaa, jotka kaipaavat kipeästi ratkaisuja:

1. Hyvinvoiva henkilöstö
   Henkilöstön hyvinvointiin ja työssäjaksamiseen tulee panostaa. Hyvinvoiva henkilöstö mahdollistaa hyvän hoidon ja hoivan.
   
   
2. Hoitotakuun toteutuminen
   Hoitoa on saatava tarvittaessa ja oikea-aikaisesti. Hoitopolun tulee olla sujuva ja eheä ja asiakkaan hyvinvoinnista on huolehdittava kokonaisvaltaisesti.
   
   
3. Mielenterveys- ja päihdepalvelut
   Mielenterveys- ja päihdepalveluiden piiriin tulee päästä helposti, eikä hoitoon hakeutumisen vaivan tule muodostua esteeksi avun saamiselle. Hoitoa tulee saada silloin kun sitä tarvitaan ja mielenterveyspalveluita on tarjottava lähellä (mm. kouluissa ja oppilaitoksissa ja työterveyshuollossa)